Lopputekstit.

Alotan jokaisen kirjoituksen siitä miten oon viettäny hiljaiseloa, miten on ollu kiire, tai miten "on ollu kaikenlaista" tai jotain vastaavia tekosyitä. Todellisuudessa blogin kirjottaminen ei enää juuri kiinnosta. Ainakaan tämän blogin. Ehkä tästä 80cntDayzistä on tullu semmonen tietyn aikakauden merkkipaalu, tuotos, tuote, tarvike, väline, teos. Tän aika on jo ohi. Eihän nykyään ees saa kaupasta kaljaa kaheksallakymmenellä sentillä. 

Mä lopettelin tätä blogia jo noin vuosi sitten, mut jotain mä jäin kaipaamaan ja jatkoin kuitenki tänne kirjottelua. Tää oli ehk mulle jonkun aikaa semmonen keino purkaa omia ajatuksia ja pahaa oloa ja ahistusta. Erityisesti kouluasioihin liittyen. Se oli sitä aikaa ku oli monilta osin muutenki paha olla, ja aiemmin oli viel pahempi olla. En usko et demonit häviää koskaan, mut täl hetkellä mä elän suhteellisen hyvässä suhteessa niiden kanssa. Mä voin nykyään ihan hyvin. Maailmassa on muutama ihminen, jolle oon ikinä avautunu mun pahoinvoinneista, joten ei siit sen enempää.

Jatkossa mut tavottaa ehkä jostain toisesta blogista, ehkä muuten vaan sosiaalisesta mediasta, ehkä jostain toisesta kaupungista, ehkä ei mistään. Tää blogi saa jäädä viel hetkeks elämään, poistelen myöhemmi osan vanhoista kirjotuksista ja vastailen kommentteihi mikäli niit ilmaantuu.

Kiitos ja anteeksi.